paleltava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä palella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paleltava paleltavat
genetiivi paleltavan paleltavien
(paleltavain)
partitiivi paleltavaa paleltavia
akkusatiivi paleltava; paleltavan paleltavat
sisäpaikallissijat
inessiivi paleltavassa paleltavissa
elatiivi paleltavasta paleltavista
illatiivi paleltavaan paleltaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi paleltavalla paleltavilla
ablatiivi paleltavalta paleltavilta
allatiivi paleltavalle paleltaville
muut sijamuodot
essiivi paleltavana paleltavina
translatiivi paleltavaksi paleltaviksi
abessiivi paleltavatta paleltavitta
instruktiivi paleltavin
komitatiivi paleltavine

paleltava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä paleltaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paleltava paleltavat
genetiivi paleltavan paleltavien
(paleltavain)
partitiivi paleltavaa paleltavia
akkusatiivi paleltava; paleltavan paleltavat
sisäpaikallissijat
inessiivi paleltavassa paleltavissa
elatiivi paleltavasta paleltavista
illatiivi paleltavaan paleltaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi paleltavalla paleltavilla
ablatiivi paleltavalta paleltavilta
allatiivi paleltavalle paleltaville
muut sijamuodot
essiivi paleltavana paleltavina
translatiivi paleltavaksi paleltaviksi
abessiivi paleltavatta paleltavitta
instruktiivi paleltavin
komitatiivi paleltavine