paloitteleva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
paloitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä paloitella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paloitteleva | paloittelevat |
| genetiivi | paloittelevan | paloittelevien (paloittelevain) |
| partitiivi | paloittelevaa | paloittelevia |
| akkusatiivi | paloitteleva; paloittelevan | paloittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paloittelevassa | paloittelevissa |
| elatiivi | paloittelevasta | paloittelevista |
| illatiivi | paloittelevaan | paloitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paloittelevalla | paloittelevilla |
| ablatiivi | paloittelevalta | paloittelevilta |
| allatiivi | paloittelevalle | paloitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paloittelevana | paloittelevina |
| translatiivi | paloittelevaksi | paloitteleviksi |
| abessiivi | paloittelevatta | paloittelevitta |
| instruktiivi | – | paloittelevin |
| komitatiivi | – | paloittelevine |