parantunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä parantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parantunut parantuneet
genetiivi parantuneen parantuneiden
parantuneitten
partitiivi parantunutta parantuneita
akkusatiivi parantunut; parantuneen parantuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi parantuneessa parantuneissa
elatiivi parantuneesta parantuneista
illatiivi parantuneeseen parantuneisiin
parantuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parantuneella parantuneilla
ablatiivi parantuneelta parantuneilta
allatiivi parantuneelle parantuneille
muut sijamuodot
essiivi parantuneena parantuneina
translatiivi parantuneeksi parantuneiksi
abessiivi parantuneetta parantuneitta
instruktiivi parantunein
komitatiivi parantuneine