pauhaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pauhata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pauhaava pauhaavat
genetiivi pauhaavan pauhaavien
(pauhaavain)
partitiivi pauhaavaa pauhaavia
akkusatiivi pauhaava; pauhaavan pauhaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi pauhaavassa pauhaavissa
elatiivi pauhaavasta pauhaavista
illatiivi pauhaavaan pauhaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pauhaavalla pauhaavilla
ablatiivi pauhaavalta pauhaavilta
allatiivi pauhaavalle pauhaaville
muut sijamuodot
essiivi pauhaavana pauhaavina
translatiivi pauhaavaksi pauhaaviksi
abessiivi pauhaavatta pauhaavitta
instruktiivi pauhaavin
komitatiivi pauhaavine