peittävä

Suomi

Verbi

peittävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä peittää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peittävä	peittävät
genetiivi	peittävän	peittävien (peittäväin)
partitiivi	peittävää	peittäviä
akkusatiivi	peittävä; peittävän	peittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	peittävässä	peittävissä
elatiivi	peittävästä	peittävistä
illatiivi	peittävään	peittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peittävällä	peittävillä
ablatiivi	peittävältä	peittäviltä
allatiivi	peittävälle	peittäville
muut sijamuodot
essiivi	peittävänä	peittävinä
translatiivi	peittäväksi	peittäviksi
abessiivi	peittävättä	peittävittä
instruktiivi	–	peittävin
komitatiivi	–	peittävine