perustava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä perustaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perustava perustavat
genetiivi perustavan perustavien
(perustavain)
partitiivi perustavaa perustavia
akkusatiivi perustava; perustavan perustavat
sisäpaikallissijat
inessiivi perustavassa perustavissa
elatiivi perustavasta perustavista
illatiivi perustavaan perustaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi perustavalla perustavilla
ablatiivi perustavalta perustavilta
allatiivi perustavalle perustaville
muut sijamuodot
essiivi perustavana perustavina
translatiivi perustavaksi perustaviksi
abessiivi perustavatta perustavitta
instruktiivi perustavin
komitatiivi perustavine