pihistävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä pihistä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihistävä pihistävät
genetiivi pihistävän pihistävien
(pihistäväin)
partitiivi pihistävää pihistäviä
akkusatiivi pihistävä; pihistävän pihistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pihistävässä pihistävissä
elatiivi pihistävästä pihistävistä
illatiivi pihistävään pihistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihistävällä pihistävillä
ablatiivi pihistävältä pihistäviltä
allatiivi pihistävälle pihistäville
muut sijamuodot
essiivi pihistävänä pihistävinä
translatiivi pihistäväksi pihistäviksi
abessiivi pihistävättä pihistävittä
instruktiivi pihistävin
komitatiivi pihistävine

pihistävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pihistää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihistävä pihistävät
genetiivi pihistävän pihistävien
(pihistäväin)
partitiivi pihistävää pihistäviä
akkusatiivi pihistävä; pihistävän pihistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pihistävässä pihistävissä
elatiivi pihistävästä pihistävistä
illatiivi pihistävään pihistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihistävällä pihistävillä
ablatiivi pihistävältä pihistäviltä
allatiivi pihistävälle pihistäville
muut sijamuodot
essiivi pihistävänä pihistävinä
translatiivi pihistäväksi pihistäviksi
abessiivi pihistävättä pihistävittä
instruktiivi pihistävin
komitatiivi pihistävine