piittaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapiittaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä piitata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piittaava | piittaavat |
| genetiivi | piittaavan | piittaavien (piittaavain) |
| partitiivi | piittaavaa | piittaavia |
| akkusatiivi | piittaava; piittaavan |
piittaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piittaavassa | piittaavissa |
| elatiivi | piittaavasta | piittaavista |
| illatiivi | piittaavaan | piittaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piittaavalla | piittaavilla |
| ablatiivi | piittaavalta | piittaavilta |
| allatiivi | piittaavalle | piittaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piittaavana | piittaavina |
| translatiivi | piittaavaksi | piittaaviksi |
| abessiivi | piittaavatta | piittaavitta |
| instruktiivi | – | piittaavin |
| komitatiivi | – | piittaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piittaava- | |
| vahva vartalo | piittaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |