pilkannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä pilkata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pilkannut pilkanneet
genetiivi pilkanneen pilkanneiden
pilkanneitten
partitiivi pilkannutta pilkanneita
akkusatiivi pilkannut; pilkanneen pilkanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi pilkanneessa pilkanneissa
elatiivi pilkanneesta pilkanneista
illatiivi pilkanneeseen pilkanneisiin
pilkanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pilkanneella pilkanneilla
ablatiivi pilkanneelta pilkanneilta
allatiivi pilkanneelle pilkanneille
muut sijamuodot
essiivi pilkanneena pilkanneina
translatiivi pilkanneeksi pilkanneiksi
abessiivi pilkanneetta pilkanneitta
instruktiivi pilkannein
komitatiivi pilkanneine