pilkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapilkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pilkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pilkkaava | pilkkaavat |
| genetiivi | pilkkaavan | pilkkaavien (pilkkaavain) |
| partitiivi | pilkkaavaa | pilkkaavia |
| akkusatiivi | pilkkaava; pilkkaavan |
pilkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pilkkaavassa | pilkkaavissa |
| elatiivi | pilkkaavasta | pilkkaavista |
| illatiivi | pilkkaavaan | pilkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pilkkaavalla | pilkkaavilla |
| ablatiivi | pilkkaavalta | pilkkaavilta |
| allatiivi | pilkkaavalle | pilkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pilkkaavana | pilkkaavina |
| translatiivi | pilkkaavaksi | pilkkaaviksi |
| abessiivi | pilkkaavatta | pilkkaavitta |
| instruktiivi | – | pilkkaavin |
| komitatiivi | – | pilkkaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pilkkaava- | |
| vahva vartalo | pilkkaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |