pitävä

Suomi

Verbi

pitävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pitää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pitävä	pitävät
genetiivi	pitävän	pitävien (pitäväin)
partitiivi	pitävää	pitäviä
akkusatiivi	pitävä; pitävän	pitävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pitävässä	pitävissä
elatiivi	pitävästä	pitävistä
illatiivi	pitävään	pitäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pitävällä	pitävillä
ablatiivi	pitävältä	pitäviltä
allatiivi	pitävälle	pitäville
muut sijamuodot
essiivi	pitävänä	pitävinä
translatiivi	pitäväksi	pitäviksi
abessiivi	pitävättä	pitävittä
instruktiivi	–	pitävin
komitatiivi	–	pitävine

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• valtaapitävä

Aiheesta muualla

• pitävä Kielitoimiston sanakirjassa