pojitteleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapojitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pojitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pojitteleva | pojittelevat |
| genetiivi | pojittelevan | pojittelevien (pojittelevain) |
| partitiivi | pojittelevaa | pojittelevia |
| akkusatiivi | pojitteleva; pojittelevan |
pojittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pojittelevassa | pojittelevissa |
| elatiivi | pojittelevasta | pojittelevista |
| illatiivi | pojittelevaan | pojitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pojittelevalla | pojittelevilla |
| ablatiivi | pojittelevalta | pojittelevilta |
| allatiivi | pojittelevalle | pojitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pojittelevana | pojittelevina |
| translatiivi | pojittelevaksi | pojitteleviksi |
| abessiivi | pojittelevatta | pojittelevitta |
| instruktiivi | – | pojittelevin |
| komitatiivi | – | pojittelevine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pojitteleva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |