povaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä povata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi povaava povaavat
genetiivi povaavan povaavien
(povaavain)
partitiivi povaavaa povaavia
akkusatiivi povaava; povaavan povaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi povaavassa povaavissa
elatiivi povaavasta povaavista
illatiivi povaavaan povaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi povaavalla povaavilla
ablatiivi povaavalta povaavilta
allatiivi povaavalle povaaville
muut sijamuodot
essiivi povaavana povaavina
translatiivi povaavaksi povaaviksi
abessiivi povaavatta povaavitta
instruktiivi povaavin
komitatiivi povaavine