puhaltanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä puhaltaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhaltanut puhaltaneet
genetiivi puhaltaneen puhaltaneiden
puhaltaneitten
partitiivi puhaltanutta puhaltaneita
akkusatiivi puhaltanut; puhaltaneen puhaltaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi puhaltaneessa puhaltaneissa
elatiivi puhaltaneesta puhaltaneista
illatiivi puhaltaneeseen puhaltaneisiin
puhaltaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhaltaneella puhaltaneilla
ablatiivi puhaltaneelta puhaltaneilta
allatiivi puhaltaneelle puhaltaneille
muut sijamuodot
essiivi puhaltaneena puhaltaneina
translatiivi puhaltaneeksi puhaltaneiksi
abessiivi puhaltaneetta puhaltaneitta
instruktiivi puhaltanein
komitatiivi puhaltaneine