punova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä punoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punova punovat
genetiivi punovan punovien
(punovain)
partitiivi punovaa punovia
akkusatiivi punova; punovan punovat
sisäpaikallissijat
inessiivi punovassa punovissa
elatiivi punovasta punovista
illatiivi punovaan punoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi punovalla punovilla
ablatiivi punovalta punovilta
allatiivi punovalle punoville
muut sijamuodot
essiivi punovana punovina
translatiivi punovaksi punoviksi
abessiivi punovatta punovitta
instruktiivi punovin
komitatiivi punovine