puntaroiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaapuntaroiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puntaroida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puntaroiva | puntaroivat |
| genetiivi | puntaroivan | puntaroivien (puntaroivain) |
| partitiivi | puntaroivaa | puntaroivia |
| akkusatiivi | puntaroiva; puntaroivan | puntaroivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puntaroivassa | puntaroivissa |
| elatiivi | puntaroivasta | puntaroivista |
| illatiivi | puntaroivaan | puntaroiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puntaroivalla | puntaroivilla |
| ablatiivi | puntaroivalta | puntaroivilta |
| allatiivi | puntaroivalle | puntaroiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puntaroivana | puntaroivina |
| translatiivi | puntaroivaksi | puntaroiviksi |
| abessiivi | puntaroivatta | puntaroivitta |
| instruktiivi | – | puntaroivin |
| komitatiivi | – | puntaroivine |