pysyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä pysyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysyttävä pysyttävät
genetiivi pysyttävän pysyttävien
(pysyttäväin)
partitiivi pysyttävää pysyttäviä
akkusatiivi pysyttävä;
pysyttävän
pysyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pysyttävässä pysyttävissä
elatiivi pysyttävästä pysyttävistä
illatiivi pysyttävään pysyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pysyttävällä pysyttävillä
ablatiivi pysyttävältä pysyttäviltä
allatiivi pysyttävälle pysyttäville
muut sijamuodot
essiivi pysyttävänä pysyttävinä
translatiivi pysyttäväksi pysyttäviksi
abessiivi pysyttävättä pysyttävittä
instruktiivi pysyttävin
komitatiivi pysyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pysyttävä-
vahva vartalo pysyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

pysyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysyttävä pysyttävät
genetiivi pysyttävän pysyttävien
(pysyttäväin)
partitiivi pysyttävää pysyttäviä
akkusatiivi pysyttävä;
pysyttävän
pysyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pysyttävässä pysyttävissä
elatiivi pysyttävästä pysyttävistä
illatiivi pysyttävään pysyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pysyttävällä pysyttävillä
ablatiivi pysyttävältä pysyttäviltä
allatiivi pysyttävälle pysyttäville
muut sijamuodot
essiivi pysyttävänä pysyttävinä
translatiivi pysyttäväksi pysyttäviksi
abessiivi pysyttävättä pysyttävittä
instruktiivi pysyttävin
komitatiivi pysyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pysyttävä-
vahva vartalo pysyttävä-
konsonantti-
vartalo
-