pyykkäävä

Suomi

Verbi

pyykkäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pyykätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pyykkäävä	pyykkäävät
genetiivi	pyykkäävän	pyykkäävien (pyykkääväin)
partitiivi	pyykkäävää	pyykkääviä
akkusatiivi	pyykkäävä; pyykkäävän	pyykkäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pyykkäävässä	pyykkäävissä
elatiivi	pyykkäävästä	pyykkäävistä
illatiivi	pyykkäävään	pyykkääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pyykkäävällä	pyykkäävillä
ablatiivi	pyykkäävältä	pyykkääviltä
allatiivi	pyykkäävälle	pyykkääville
muut sijamuodot
essiivi	pyykkäävänä	pyykkäävinä
translatiivi	pyykkääväksi	pyykkääviksi
abessiivi	pyykkäävättä	pyykkäävittä
instruktiivi	–	pyykkäävin
komitatiivi	–	pyykkäävine