räjähtänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä räjähtää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räjähtänyt räjähtäneet
genetiivi räjähtäneen räjähtäneiden
räjähtäneitten
partitiivi räjähtänyttä räjähtäneitä
akkusatiivi räjähtänyt; räjähtäneen räjähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi räjähtäneessä räjähtäneissä
elatiivi räjähtäneestä räjähtäneistä
illatiivi räjähtäneeseen räjähtäneisiin
räjähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi räjähtäneellä räjähtäneillä
ablatiivi räjähtäneeltä räjähtäneiltä
allatiivi räjähtäneelle räjähtäneille
muut sijamuodot
essiivi räjähtäneenä räjähtäneinä
translatiivi räjähtäneeksi räjähtäneiksi
abessiivi räjähtäneettä räjähtäneittä
instruktiivi räjähtänein
komitatiivi räjähtäneine