ränsistyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä ränsistyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ränsistyttävä ränsistyttävät
genetiivi ränsistyttävän ränsistyttävien
(ränsistyttäväin)
partitiivi ränsistyttävää ränsistyttäviä
akkusatiivi ränsistyttävä; ränsistyttävän ränsistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ränsistyttävässä ränsistyttävissä
elatiivi ränsistyttävästä ränsistyttävistä
illatiivi ränsistyttävään ränsistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ränsistyttävällä ränsistyttävillä
ablatiivi ränsistyttävältä ränsistyttäviltä
allatiivi ränsistyttävälle ränsistyttäville
muut sijamuodot
essiivi ränsistyttävänä ränsistyttävinä
translatiivi ränsistyttäväksi ränsistyttäviksi
abessiivi ränsistyttävättä ränsistyttävittä
instruktiivi ränsistyttävin
komitatiivi ränsistyttävine

ränsistyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ränsistyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ränsistyttävä ränsistyttävät
genetiivi ränsistyttävän ränsistyttävien
(ränsistyttäväin)
partitiivi ränsistyttävää ränsistyttäviä
akkusatiivi ränsistyttävä; ränsistyttävän ränsistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ränsistyttävässä ränsistyttävissä
elatiivi ränsistyttävästä ränsistyttävistä
illatiivi ränsistyttävään ränsistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ränsistyttävällä ränsistyttävillä
ablatiivi ränsistyttävältä ränsistyttäviltä
allatiivi ränsistyttävälle ränsistyttäville
muut sijamuodot
essiivi ränsistyttävänä ränsistyttävinä
translatiivi ränsistyttäväksi ränsistyttäviksi
abessiivi ränsistyttävättä ränsistyttävittä
instruktiivi ränsistyttävin
komitatiivi ränsistyttävine