Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

räpättävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä räpätä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räpättävä räpättävät
genetiivi räpättävän räpättävien
(räpättäväin)
partitiivi räpättävää räpättäviä
akkusatiivi räpättävä; räpättävän räpättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi räpättävässä räpättävissä
elatiivi räpättävästä räpättävistä
illatiivi räpättävään räpättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi räpättävällä räpättävillä
ablatiivi räpättävältä räpättäviltä
allatiivi räpättävälle räpättäville
muut sijamuodot
essiivi räpättävänä räpättävinä
translatiivi räpättäväksi räpättäviksi
abessiivi räpättävättä räpättävittä
instruktiivi räpättävin
komitatiivi räpättävine

Verbi muokkaa

räpättävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä räpättää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räpättävä räpättävät
genetiivi räpättävän räpättävien
(räpättäväin)
partitiivi räpättävää räpättäviä
akkusatiivi räpättävä; räpättävän räpättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi räpättävässä räpättävissä
elatiivi räpättävästä räpättävistä
illatiivi räpättävään räpättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi räpättävällä räpättävillä
ablatiivi räpättävältä räpättäviltä
allatiivi räpättävälle räpättäville
muut sijamuodot
essiivi räpättävänä räpättävinä
translatiivi räpättäväksi räpättäviksi
abessiivi räpättävättä räpättävittä
instruktiivi räpättävin
komitatiivi räpättävine