röhnä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaröhnä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrøhnæ/
- tavutus: röh‧nä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | röhnä | röhnät |
| genetiivi | röhnän | röhnien (röhnäin) |
| partitiivi | röhnää | röhniä |
| akkusatiivi | röhnä; röhnän |
röhnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | röhnässä | röhnöissä |
| elatiivi | röhnästä | röhnöistä |
| illatiivi | röhnään | röhniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | röhnällä | röhnöillä |
| ablatiivi | röhnältä | röhnöiltä |
| allatiivi | röhnälle | röhnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | röhnänä | röhninä |
| translatiivi | röhnäksi | röhnöiksi |
| abessiivi | röhnättä | röhnöittä |
| instruktiivi | – | röhnöin |
| komitatiivi | – | röhnine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | röhnä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- röhnä Kielitoimiston sanakirjassa