röyhyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä röyhytä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi röyhyttävä röyhyttävät
genetiivi röyhyttävän röyhyttävien
(röyhyttäväin)
partitiivi röyhyttävää röyhyttäviä
akkusatiivi röyhyttävä; röyhyttävän röyhyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi röyhyttävässä röyhyttävissä
elatiivi röyhyttävästä röyhyttävistä
illatiivi röyhyttävään röyhyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi röyhyttävällä röyhyttävillä
ablatiivi röyhyttävältä röyhyttäviltä
allatiivi röyhyttävälle röyhyttäville
muut sijamuodot
essiivi röyhyttävänä röyhyttävinä
translatiivi röyhyttäväksi röyhyttäviksi
abessiivi röyhyttävättä röyhyttävittä
instruktiivi röyhyttävin
komitatiivi röyhyttävine

röyhyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä röyhyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi röyhyttävä röyhyttävät
genetiivi röyhyttävän röyhyttävien
(röyhyttäväin)
partitiivi röyhyttävää röyhyttäviä
akkusatiivi röyhyttävä; röyhyttävän röyhyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi röyhyttävässä röyhyttävissä
elatiivi röyhyttävästä röyhyttävistä
illatiivi röyhyttävään röyhyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi röyhyttävällä röyhyttävillä
ablatiivi röyhyttävältä röyhyttäviltä
allatiivi röyhyttävälle röyhyttäville
muut sijamuodot
essiivi röyhyttävänä röyhyttävinä
translatiivi röyhyttäväksi röyhyttäviksi
abessiivi röyhyttävättä röyhyttävittä
instruktiivi röyhyttävin
komitatiivi röyhyttävine