raakkuva

Suomi

Verbi

raakkuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä raakkua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raakkuva	raakkuvat
genetiivi	raakkuvan	raakkuvien (raakkuvain)
partitiivi	raakkuvaa	raakkuvia
akkusatiivi	raakkuva; raakkuvan	raakkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	raakkuvassa	raakkuvissa
elatiivi	raakkuvasta	raakkuvista
illatiivi	raakkuvaan	raakkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raakkuvalla	raakkuvilla
ablatiivi	raakkuvalta	raakkuvilta
allatiivi	raakkuvalle	raakkuville
muut sijamuodot
essiivi	raakkuvana	raakkuvina
translatiivi	raakkuvaksi	raakkuviksi
abessiivi	raakkuvatta	raakkuvitta
instruktiivi	–	raakkuvin
komitatiivi	–	raakkuvine