raakuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
raakuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä raakua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raakuva | raakuvat |
| genetiivi | raakuvan | raakuvien (raakuvain) |
| partitiivi | raakuvaa | raakuvia |
| akkusatiivi | raakuva; raakuvan | raakuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raakuvassa | raakuvissa |
| elatiivi | raakuvasta | raakuvista |
| illatiivi | raakuvaan | raakuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raakuvalla | raakuvilla |
| ablatiivi | raakuvalta | raakuvilta |
| allatiivi | raakuvalle | raakuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raakuvana | raakuvina |
| translatiivi | raakuvaksi | raakuviksi |
| abessiivi | raakuvatta | raakuvitta |
| instruktiivi | – | raakuvin |
| komitatiivi | – | raakuvine |