raakuva

Suomi

Verbi

raakuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä raakua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raakuva	raakuvat
genetiivi	raakuvan	raakuvien (raakuvain)
partitiivi	raakuvaa	raakuvia
akkusatiivi	raakuva; raakuvan	raakuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	raakuvassa	raakuvissa
elatiivi	raakuvasta	raakuvista
illatiivi	raakuvaan	raakuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raakuvalla	raakuvilla
ablatiivi	raakuvalta	raakuvilta
allatiivi	raakuvalle	raakuville
muut sijamuodot
essiivi	raakuvana	raakuvina
translatiivi	raakuvaksi	raakuviksi
abessiivi	raakuvatta	raakuvitta
instruktiivi	–	raakuvin
komitatiivi	–	raakuvine