raivannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä raivata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raivannut raivanneet
genetiivi raivanneen raivanneiden
raivanneitten
partitiivi raivannutta raivanneita
akkusatiivi raivannut; raivanneen raivanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi raivanneessa raivanneissa
elatiivi raivanneesta raivanneista
illatiivi raivanneeseen raivanneisiin
raivanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raivanneella raivanneilla
ablatiivi raivanneelta raivanneilta
allatiivi raivanneelle raivanneille
muut sijamuodot
essiivi raivanneena raivanneina
translatiivi raivanneeksi raivanneiksi
abessiivi raivanneetta raivanneitta
instruktiivi raivannein
komitatiivi raivanneine