rajoittava

Suomi

Verbi

rajoittava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rajoittaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rajoittava	rajoittavat
genetiivi	rajoittavan	rajoittavien (rajoittavain)
partitiivi	rajoittavaa	rajoittavia
akkusatiivi	rajoittava; rajoittavan	rajoittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rajoittavassa	rajoittavissa
elatiivi	rajoittavasta	rajoittavista
illatiivi	rajoittavaan	rajoittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rajoittavalla	rajoittavilla
ablatiivi	rajoittavalta	rajoittavilta
allatiivi	rajoittavalle	rajoittaville
muut sijamuodot
essiivi	rajoittavana	rajoittavina
translatiivi	rajoittavaksi	rajoittaviksi
abessiivi	rajoittavatta	rajoittavitta
instruktiivi	–	rajoittavin
komitatiivi	–	rajoittavine