rapannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä rapata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapannut rapanneet
genetiivi rapanneen rapanneiden
rapanneitten
partitiivi rapannutta rapanneita
akkusatiivi rapannut; rapanneen rapanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi rapanneessa rapanneissa
elatiivi rapanneesta rapanneista
illatiivi rapanneeseen rapanneisiin
rapanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapanneella rapanneilla
ablatiivi rapanneelta rapanneilta
allatiivi rapanneelle rapanneille
muut sijamuodot
essiivi rapanneena rapanneina
translatiivi rapanneeksi rapanneiksi
abessiivi rapanneetta rapanneitta
instruktiivi rapannein
komitatiivi rapanneine