rapautunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä rapautua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapautunut rapautuneet
genetiivi rapautuneen rapautuneiden
rapautuneitten
partitiivi rapautunutta rapautuneita
akkusatiivi rapautunut; rapautuneen rapautuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi rapautuneessa rapautuneissa
elatiivi rapautuneesta rapautuneista
illatiivi rapautuneeseen rapautuneisiin
rapautuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapautuneella rapautuneilla
ablatiivi rapautuneelta rapautuneilta
allatiivi rapautuneelle rapautuneille
muut sijamuodot
essiivi rapautuneena rapautuneina
translatiivi rapautuneeksi rapautuneiksi
abessiivi rapautuneetta rapautuneitta
instruktiivi rapautunein
komitatiivi rapautuneine