rapautuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rapautua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapautuva rapautuvat
genetiivi rapautuvan rapautuvien
(rapautuvain)
partitiivi rapautuvaa rapautuvia
akkusatiivi rapautuva; rapautuvan rapautuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi rapautuvassa rapautuvissa
elatiivi rapautuvasta rapautuvista
illatiivi rapautuvaan rapautuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rapautuvalla rapautuvilla
ablatiivi rapautuvalta rapautuvilta
allatiivi rapautuvalle rapautuville
muut sijamuodot
essiivi rapautuvana rapautuvina
translatiivi rapautuvaksi rapautuviksi
abessiivi rapautuvatta rapautuvitta
instruktiivi rapautuvin
komitatiivi rapautuvine