rappaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rapata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rappaava rappaavat
genetiivi rappaavan rappaavien
(rappaavain)
partitiivi rappaavaa rappaavia
akkusatiivi rappaava; rappaavan rappaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi rappaavassa rappaavissa
elatiivi rappaavasta rappaavista
illatiivi rappaavaan rappaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rappaavalla rappaavilla
ablatiivi rappaavalta rappaavilta
allatiivi rappaavalle rappaaville
muut sijamuodot
essiivi rappaavana rappaavina
translatiivi rappaavaksi rappaaviksi
abessiivi rappaavatta rappaavitta
instruktiivi rappaavin
komitatiivi rappaavine