rauhoittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rauhoittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rauhoittava rauhoittavat
genetiivi rauhoittavan rauhoittavien
(rauhoittavain)
partitiivi rauhoittavaa rauhoittavia
akkusatiivi rauhoittava; rauhoittavan rauhoittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi rauhoittavassa rauhoittavissa
elatiivi rauhoittavasta rauhoittavista
illatiivi rauhoittavaan rauhoittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rauhoittavalla rauhoittavilla
ablatiivi rauhoittavalta rauhoittavilta
allatiivi rauhoittavalle rauhoittaville
muut sijamuodot
essiivi rauhoittavana rauhoittavina
translatiivi rauhoittavaksi rauhoittaviksi
abessiivi rauhoittavatta rauhoittavitta
instruktiivi rauhoittavin
komitatiivi rauhoittavine