ravaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ravata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravaava ravaavat
genetiivi ravaavan ravaavien
(ravaavain)
partitiivi ravaavaa ravaavia
akkusatiivi ravaava; ravaavan ravaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi ravaavassa ravaavissa
elatiivi ravaavasta ravaavista
illatiivi ravaavaan ravaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravaavalla ravaavilla
ablatiivi ravaavalta ravaavilta
allatiivi ravaavalle ravaaville
muut sijamuodot
essiivi ravaavana ravaavina
translatiivi ravaavaksi ravaaviksi
abessiivi ravaavatta ravaavitta
instruktiivi ravaavin
komitatiivi ravaavine