ravannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ravata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravannut ravanneet
genetiivi ravanneen ravanneiden
ravanneitten
partitiivi ravannutta ravanneita
akkusatiivi ravannut; ravanneen ravanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi ravanneessa ravanneissa
elatiivi ravanneesta ravanneista
illatiivi ravanneeseen ravanneisiin
ravanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravanneella ravanneilla
ablatiivi ravanneelta ravanneilta
allatiivi ravanneelle ravanneille
muut sijamuodot
essiivi ravanneena ravanneina
translatiivi ravanneeksi ravanneiksi
abessiivi ravanneetta ravanneitta
instruktiivi ravannein
komitatiivi ravanneine