reilaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaareilaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä reilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reilaava | reilaavat |
| genetiivi | reilaavan | reilaavien (reilaavain) |
| partitiivi | reilaavaa | reilaavia |
| akkusatiivi | reilaava; reilaavan |
reilaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reilaavassa | reilaavissa |
| elatiivi | reilaavasta | reilaavista |
| illatiivi | reilaavaan | reilaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reilaavalla | reilaavilla |
| ablatiivi | reilaavalta | reilaavilta |
| allatiivi | reilaavalle | reilaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reilaavana | reilaavina |
| translatiivi | reilaavaksi | reilaaviksi |
| abessiivi | reilaavatta | reilaavitta |
| instruktiivi | – | reilaavin |
| komitatiivi | – | reilaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | reilaava- | |
| vahva vartalo | reilaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |