remunnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä remuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi remunnut remunneet
genetiivi remunneen remunneiden
remunneitten
partitiivi remunnutta remunneita
akkusatiivi remunnut; remunneen remunneet
sisäpaikallissijat
inessiivi remunneessa remunneissa
elatiivi remunneesta remunneista
illatiivi remunneeseen remunneisiin
remunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi remunneella remunneilla
ablatiivi remunneelta remunneilta
allatiivi remunneelle remunneille
muut sijamuodot
essiivi remunneena remunneina
translatiivi remunneeksi remunneiksi
abessiivi remunneetta remunneitta
instruktiivi remunnein
komitatiivi remunneine