reuhaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä reuhata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reuhaava reuhaavat
genetiivi reuhaavan reuhaavien
(reuhaavain)
partitiivi reuhaavaa reuhaavia
akkusatiivi reuhaava; reuhaavan reuhaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi reuhaavassa reuhaavissa
elatiivi reuhaavasta reuhaavista
illatiivi reuhaavaan reuhaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi reuhaavalla reuhaavilla
ablatiivi reuhaavalta reuhaavilta
allatiivi reuhaavalle reuhaaville
muut sijamuodot
essiivi reuhaavana reuhaavina
translatiivi reuhaavaksi reuhaaviksi
abessiivi reuhaavatta reuhaavitta
instruktiivi reuhaavin
komitatiivi reuhaavine