reunustanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä reunustaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reunustanut reunustaneet
genetiivi reunustaneen reunustaneiden
reunustaneitten
partitiivi reunustanutta reunustaneita
akkusatiivi reunustanut; reunustaneen reunustaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi reunustaneessa reunustaneissa
elatiivi reunustaneesta reunustaneista
illatiivi reunustaneeseen reunustaneisiin
reunustaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reunustaneella reunustaneilla
ablatiivi reunustaneelta reunustaneilta
allatiivi reunustaneelle reunustaneille
muut sijamuodot
essiivi reunustaneena reunustaneina
translatiivi reunustaneeksi reunustaneiksi
abessiivi reunustaneetta reunustaneitta
instruktiivi reunustanein
komitatiivi reunustaneine