Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

reunustava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä reunustaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reunustava reunustavat
genetiivi reunustavan reunustavien
(reunustavain)
partitiivi reunustavaa reunustavia
akkusatiivi reunustava; reunustavan reunustavat
sisäpaikallissijat
inessiivi reunustavassa reunustavissa
elatiivi reunustavasta reunustavista
illatiivi reunustavaan reunustaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi reunustavalla reunustavilla
ablatiivi reunustavalta reunustavilta
allatiivi reunustavalle reunustaville
muut sijamuodot
essiivi reunustavana reunustavina
translatiivi reunustavaksi reunustaviksi
abessiivi reunustavatta reunustavitta
instruktiivi reunustavin
komitatiivi reunustavine