Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

riehaannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä riehaantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riehaannuttava riehaannuttavat
genetiivi riehaannuttavan riehaannuttavien
(riehaannuttavain)
partitiivi riehaannuttavaa riehaannuttavia
akkusatiivi riehaannuttava; riehaannuttavan riehaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi riehaannuttavassa riehaannuttavissa
elatiivi riehaannuttavasta riehaannuttavista
illatiivi riehaannuttavaan riehaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehaannuttavalla riehaannuttavilla
ablatiivi riehaannuttavalta riehaannuttavilta
allatiivi riehaannuttavalle riehaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi riehaannuttavana riehaannuttavina
translatiivi riehaannuttavaksi riehaannuttaviksi
abessiivi riehaannuttavatta riehaannuttavitta
instruktiivi riehaannuttavin
komitatiivi riehaannuttavine

Verbi muokkaa

riehaannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riehaannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riehaannuttava riehaannuttavat
genetiivi riehaannuttavan riehaannuttavien
(riehaannuttavain)
partitiivi riehaannuttavaa riehaannuttavia
akkusatiivi riehaannuttava; riehaannuttavan riehaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi riehaannuttavassa riehaannuttavissa
elatiivi riehaannuttavasta riehaannuttavista
illatiivi riehaannuttavaan riehaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riehaannuttavalla riehaannuttavilla
ablatiivi riehaannuttavalta riehaannuttavilta
allatiivi riehaannuttavalle riehaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi riehaannuttavana riehaannuttavina
translatiivi riehaannuttavaksi riehaannuttaviksi
abessiivi riehaannuttavatta riehaannuttavitta
instruktiivi riehaannuttavin
komitatiivi riehaannuttavine