riisunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä riisua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riisunut riisuneet
genetiivi riisuneen riisuneiden
riisuneitten
partitiivi riisunutta riisuneita
akkusatiivi riisunut; riisuneen riisuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi riisuneessa riisuneissa
elatiivi riisuneesta riisuneista
illatiivi riisuneeseen riisuneisiin
riisuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riisuneella riisuneilla
ablatiivi riisuneelta riisuneilta
allatiivi riisuneelle riisuneille
muut sijamuodot
essiivi riisuneena riisuneina
translatiivi riisuneeksi riisuneiksi
abessiivi riisuneetta riisuneitta
instruktiivi riisunein
komitatiivi riisuneine