riisuuntuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riisuuntua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riisuuntuva riisuuntuvat
genetiivi riisuuntuvan riisuuntuvien
(riisuuntuvain)
partitiivi riisuuntuvaa riisuuntuvia
akkusatiivi riisuuntuva; riisuuntuvan riisuuntuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi riisuuntuvassa riisuuntuvissa
elatiivi riisuuntuvasta riisuuntuvista
illatiivi riisuuntuvaan riisuuntuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riisuuntuvalla riisuuntuvilla
ablatiivi riisuuntuvalta riisuuntuvilta
allatiivi riisuuntuvalle riisuuntuville
muut sijamuodot
essiivi riisuuntuvana riisuuntuvina
translatiivi riisuuntuvaksi riisuuntuviksi
abessiivi riisuuntuvatta riisuuntuvitta
instruktiivi riisuuntuvin
komitatiivi riisuuntuvine