riisuuntuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
riisuuntuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riisuuntua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riisuuntuva | riisuuntuvat |
| genetiivi | riisuuntuvan | riisuuntuvien (riisuuntuvain) |
| partitiivi | riisuuntuvaa | riisuuntuvia |
| akkusatiivi | riisuuntuva; riisuuntuvan | riisuuntuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riisuuntuvassa | riisuuntuvissa |
| elatiivi | riisuuntuvasta | riisuuntuvista |
| illatiivi | riisuuntuvaan | riisuuntuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riisuuntuvalla | riisuuntuvilla |
| ablatiivi | riisuuntuvalta | riisuuntuvilta |
| allatiivi | riisuuntuvalle | riisuuntuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riisuuntuvana | riisuuntuvina |
| translatiivi | riisuuntuvaksi | riisuuntuviksi |
| abessiivi | riisuuntuvatta | riisuuntuvitta |
| instruktiivi | – | riisuuntuvin |
| komitatiivi | – | riisuuntuvine |