ripittänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ripittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ripittänyt ripittäneet
genetiivi ripittäneen ripittäneiden
ripittäneitten
partitiivi ripittänyttä ripittäneitä
akkusatiivi ripittänyt; ripittäneen ripittäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi ripittäneessä ripittäneissä
elatiivi ripittäneestä ripittäneistä
illatiivi ripittäneeseen ripittäneisiin
ripittäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ripittäneellä ripittäneillä
ablatiivi ripittäneeltä ripittäneiltä
allatiivi ripittäneelle ripittäneille
muut sijamuodot
essiivi ripittäneenä ripittäneinä
translatiivi ripittäneeksi ripittäneiksi
abessiivi ripittäneettä ripittäneittä
instruktiivi ripittänein
komitatiivi ripittäneine