roiskuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä roiskua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roiskuttava roiskuttavat
genetiivi roiskuttavan roiskuttavien
(roiskuttavain)
partitiivi roiskuttavaa roiskuttavia
akkusatiivi roiskuttava;
roiskuttavan
roiskuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi roiskuttavassa roiskuttavissa
elatiivi roiskuttavasta roiskuttavista
illatiivi roiskuttavaan roiskuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi roiskuttavalla roiskuttavilla
ablatiivi roiskuttavalta roiskuttavilta
allatiivi roiskuttavalle roiskuttaville
muut sijamuodot
essiivi roiskuttavana roiskuttavina
translatiivi roiskuttavaksi roiskuttaviksi
abessiivi roiskuttavatta roiskuttavitta
instruktiivi roiskuttavin
komitatiivi roiskuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo roiskuttava-
vahva vartalo roiskuttava-
konsonantti-
vartalo
-

roiskuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä roiskuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roiskuttava roiskuttavat
genetiivi roiskuttavan roiskuttavien
(roiskuttavain)
partitiivi roiskuttavaa roiskuttavia
akkusatiivi roiskuttava;
roiskuttavan
roiskuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi roiskuttavassa roiskuttavissa
elatiivi roiskuttavasta roiskuttavista
illatiivi roiskuttavaan roiskuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi roiskuttavalla roiskuttavilla
ablatiivi roiskuttavalta roiskuttavilta
allatiivi roiskuttavalle roiskuttaville
muut sijamuodot
essiivi roiskuttavana roiskuttavina
translatiivi roiskuttavaksi roiskuttaviksi
abessiivi roiskuttavatta roiskuttavitta
instruktiivi roiskuttavin
komitatiivi roiskuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo roiskuttava-
vahva vartalo roiskuttava-
konsonantti-
vartalo
-