roskaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä roskata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roskaava roskaavat
genetiivi roskaavan roskaavien
(roskaavain)
partitiivi roskaavaa roskaavia
akkusatiivi roskaava; roskaavan roskaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi roskaavassa roskaavissa
elatiivi roskaavasta roskaavista
illatiivi roskaavaan roskaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi roskaavalla roskaavilla
ablatiivi roskaavalta roskaavilta
allatiivi roskaavalle roskaaville
muut sijamuodot
essiivi roskaavana roskaavina
translatiivi roskaavaksi roskaaviksi
abessiivi roskaavatta roskaavitta
instruktiivi roskaavin
komitatiivi roskaavine