ruohikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruohikko
- ruohosta koostuva kasvusto, ruohoa kasvava paikka
Ääntäminen
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruohikko | ruohikot |
| genetiivi | ruohikon | ruohikoiden ruohikoitten ruohikkojen |
| partitiivi | ruohikkoa | ruohikkoja ruohikoita |
| akkusatiivi | ruohikko; ruohikon |
ruohikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruohikossa | ruohikoissa |
| elatiivi | ruohikosta | ruohikoista |
| illatiivi | ruohikkoon | ruohikkoihin ruohikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruohikolla | ruohikoilla |
| ablatiivi | ruohikolta | ruohikoilta |
| allatiivi | ruohikolle | ruohikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruohikkona | ruohikkoina ruohikoina |
| translatiivi | ruohikoksi | ruohikoiksi |
| abessiivi | ruohikotta | ruohikoitta |
| instruktiivi | – | ruohikoin |
| komitatiivi | – | ruohikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruohiko- | |
| vahva vartalo | ruohikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
- IPA: /ˈruo̯hikːo/
- tavutus: ruo‧hik‧ko
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ruohikko Kielitoimiston sanakirjassa