ruskettunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ruskettua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruskettunut ruskettuneet
genetiivi ruskettuneen ruskettuneiden
ruskettuneitten
partitiivi ruskettunutta ruskettuneita
akkusatiivi ruskettunut; ruskettuneen ruskettuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruskettuneessa ruskettuneissa
elatiivi ruskettuneesta ruskettuneista
illatiivi ruskettuneeseen ruskettuneisiin
ruskettuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruskettuneella ruskettuneilla
ablatiivi ruskettuneelta ruskettuneilta
allatiivi ruskettuneelle ruskettuneille
muut sijamuodot
essiivi ruskettuneena ruskettuneina
translatiivi ruskettuneeksi ruskettuneiksi
abessiivi ruskettuneetta ruskettuneitta
instruktiivi ruskettunein
komitatiivi ruskettuneine