ruttaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaruttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rutata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruttaava | ruttaavat |
| genetiivi | ruttaavan | ruttaavien (ruttaavain) |
| partitiivi | ruttaavaa | ruttaavia |
| akkusatiivi | ruttaava; ruttaavan |
ruttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruttaavassa | ruttaavissa |
| elatiivi | ruttaavasta | ruttaavista |
| illatiivi | ruttaavaan | ruttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruttaavalla | ruttaavilla |
| ablatiivi | ruttaavalta | ruttaavilta |
| allatiivi | ruttaavalle | ruttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruttaavana | ruttaavina |
| translatiivi | ruttaavaksi | ruttaaviksi |
| abessiivi | ruttaavatta | ruttaavitta |
| instruktiivi | – | ruttaavin |
| komitatiivi | – | ruttaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruttaava- | |
| vahva vartalo | ruttaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |