ruttaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
ruttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rutata
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruttaava | ruttaavat |
genetiivi | ruttaavan | ruttaavien (ruttaavain) |
partitiivi | ruttaavaa | ruttaavia |
akkusatiivi | ruttaava; ruttaavan | ruttaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruttaavassa | ruttaavissa |
elatiivi | ruttaavasta | ruttaavista |
illatiivi | ruttaavaan | ruttaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruttaavalla | ruttaavilla |
ablatiivi | ruttaavalta | ruttaavilta |
allatiivi | ruttaavalle | ruttaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruttaavana | ruttaavina |
translatiivi | ruttaavaksi | ruttaaviksi |
abessiivi | ruttaavatta | ruttaavitta |
instruktiivi | – | ruttaavin |
komitatiivi | – | ruttaavine |