ryöppyävä

Suomi

Verbi

ryöppyävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ryöpytä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ryöppyävä	ryöppyävät
genetiivi	ryöppyävän	ryöppyävien (ryöppyäväin)
partitiivi	ryöppyävää	ryöppyäviä
akkusatiivi	ryöppyävä; ryöppyävän	ryöppyävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ryöppyävässä	ryöppyävissä
elatiivi	ryöppyävästä	ryöppyävistä
illatiivi	ryöppyävään	ryöppyäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ryöppyävällä	ryöppyävillä
ablatiivi	ryöppyävältä	ryöppyäviltä
allatiivi	ryöppyävälle	ryöppyäville
muut sijamuodot
essiivi	ryöppyävänä	ryöppyävinä
translatiivi	ryöppyäväksi	ryöppyäviksi
abessiivi	ryöppyävättä	ryöppyävittä
instruktiivi	–	ryöppyävin
komitatiivi	–	ryöppyävine