ryskyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä ryskyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryskyttävä ryskyttävät
genetiivi ryskyttävän ryskyttävien
(ryskyttäväin)
partitiivi ryskyttävää ryskyttäviä
akkusatiivi ryskyttävä; ryskyttävän ryskyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ryskyttävässä ryskyttävissä
elatiivi ryskyttävästä ryskyttävistä
illatiivi ryskyttävään ryskyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryskyttävällä ryskyttävillä
ablatiivi ryskyttävältä ryskyttäviltä
allatiivi ryskyttävälle ryskyttäville
muut sijamuodot
essiivi ryskyttävänä ryskyttävinä
translatiivi ryskyttäväksi ryskyttäviksi
abessiivi ryskyttävättä ryskyttävittä
instruktiivi ryskyttävin
komitatiivi ryskyttävine

ryskyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ryskyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryskyttävä ryskyttävät
genetiivi ryskyttävän ryskyttävien
(ryskyttäväin)
partitiivi ryskyttävää ryskyttäviä
akkusatiivi ryskyttävä; ryskyttävän ryskyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ryskyttävässä ryskyttävissä
elatiivi ryskyttävästä ryskyttävistä
illatiivi ryskyttävään ryskyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryskyttävällä ryskyttävillä
ablatiivi ryskyttävältä ryskyttäviltä
allatiivi ryskyttävälle ryskyttäville
muut sijamuodot
essiivi ryskyttävänä ryskyttävinä
translatiivi ryskyttäväksi ryskyttäviksi
abessiivi ryskyttävättä ryskyttävittä
instruktiivi ryskyttävin
komitatiivi ryskyttävine